Ensin me matkustettiin perjantaina Jyväskylään. Siellä meillä oli sellainen huone, mikä oli meidän koti yhden yön. Olimme menossa Golden Ringin juhlanäyttelyyn.
Lähdettiin siksi kuulema jo perjantaina, että ollaan aamulla pirteänä ja kunnon yöunet takana. Ha,haa.... Miten siinä voi nukkua kun joku tassuttelee hotellin käytävällä keskellä yötä. Siellä oli myös muita koiria, jotka haukahti niin me oltiin Rosan kanssa heti valppaana, liiankin kanssa. Me kuljettiin pyörö-ovista, kierreportaita ja kaupungilla immisvilinässä. Eihän siinä voi rentoutua. Oltiin kuin duracell-puput.
Mukana oli myö äippä Iiris ja Pihka. Iiris mamma ei ollut moksiskaan vaan veteli sikeitä. Pihka sitten tressaantui varmaan koko tohinasta ja sillä meni maha sekaisin. No sitä Pia juoksutti sitten ulkona pariin kertaan aamuyöstä. Mehän haluttiin Rosan kanssa mukaan. Meillä oli tosi hyvä bileet pe - la yöllä.
Sitten kotti se näyttelypäivä. Se se oli hurjaa menoa. Myöhästyttiin kehästä tai ne joutui odottamaan meitä...... (se ei ollut minun ja Rosan vika). Mehän saatiis slaaki. Arvatkaa 200 saman laista koiraa kuin me samassa paikassa, sellaisessa hallissa. Oli tosi tiivis tunnelma ja ne hajut.... taivaallista.
Ilo loppui lyhyeen kun minulle ja Rosalle laitettiin hirttosilmukka kaulaan. Joku ihan tuntematon täti nappsi siitä kiinni ja lähti kuljettamaan minua sinne muiden samanlaisten eteen ensimmäiseksi. Pia tuli Rosan kanssa perässä. Rosahan rupesi riekkumaan oikein kunnolla meillä svengasi tosi hyvin. SITTEN TULI LOPPU! Se täti joka piti minusta kiinni sanoi, että hän ei voi mitään minulle?? Eikä voinutkaan....... Niinpä Pia nappasi minun hirttosilmukan ja Rosa joutui sille vieraalle tädille ja ulos kehästä. Aikani vielä yritin vemputa, mutta sitten tuli niskatukka hoitoa ja sellaiset silmäykset Pialta, että parempi oli vaan nässyttää sitä namia mikä oli suun edessä.
Oli se aika omituinen juttu. Sain kuulemma kuitenkin ihan hyvän arvostelun, mutta nyt mulla ja Rosalla alkaa tosi treenit kuulemma kun pitää treenata kehäkäyttäytymistä. Me ei kuulemma aina saadakkaan enää riekkua kun tavataan.
Niin vauhdikasta oli meno, että yhtään kuvaa ei jäänyt tästä muistoksi.
Äippä Iiris ja Pihka kerkesivät kehään ja olivat erittäin hyviä. Äippä joutuu laihikselle ja Pihka kasvattaa turkkiaan.
Tänään olikin sitten tokon päättäjäiset!
Ennen kuin me mentiin hakemaan Rosaa niin Pia vei minut taas johonkin halliin. Se on kuulkaa treeniä nyt sanoi Pia.
Mentiin Heiluhäntien uuteen agility-halliin koska siellä oli kuulema kisat ja paljon koiria. Halli kääk....
Niin me mentiin Pian kanssa yhdestä ovesta ja minä en saanut vilkuillakkaan saati haistella ketään muuta koiraa tai mennä kenenkään rapusteltavaksi.
Siellä oli koiria häkeissä, haukuntaa ja kova meteli. Siellä oli myös sellainen keinonurmi matto ja minun olisi tehnyt niin mieli tutkia niitä hajua, mutta ei. Ovesta ulos ja taas sisään ja hallin poikki.
Minun kuuleman pitää tottua nyt eri paikkoihin. Seuraavaksi on kuulema vuorossa parkkihalli???
Sitten me mentiin hakemaan Rosa.
Niin me taas matkustettiin. Kokoonnuttiin yhden talon pihaan, meitä oli ainakin 20 koiraa yhteensä. Lapin koiria oli tosi monta.
Niin me kaikki lähdettiin peräkkäin umpi metsään jonnekkin laavulle. Pia otti Tilli mummon mukaan kuulemma siksi, että minä ottaisin siitä mallia. Matka laavulle kesti 45 min siellä metsässä. Me oltiin Tillin kanssa valjaissa ja Tilli vielä kiinni sellaisessa juoksuvyössä.
Meidän edessä meni monta koirakkoa ja Milo sekä Rosa tuli meidän takana. Välillä vaihdettiin järjestytä.
Perilläkään ei pahemmin yritetty riehua. Meitä kun ei päästetty toistemme luo.
Paluumatka kesti 30 min (lyhyemi reitti) sekin ihan täysi metsässä. Muut jäi vielä makkaran paistoon. Tilli mummokin jaksoi matkan reippaasti. Kyllä me osataan käyttäytyä jos me vain halutaan.
Sitten me vietiin Milo veli kotiin ja nyt me ollaan ihan väsyjä. Meillä oli tosi rankka viikonloppu Rosan kanssa. Terkkuja kaikille Hymmi.
