Nyt on kurssit käty. Oppeja hiotaan talevan aikana ja keväällä 2017 on uudet näyttökokeet.

 Meidän äipästä (Iiriksestä) tuli priimus. Vähän me ollaan  ylpeitä. Meidän kouluttajan Pian (Kyllönen) mukaan meidän äippä voisi ensi keväänä mennä taippareihin. Me vielä treenataan talvella ja keväällä on sitten katselmus.

Minähän en ole mukaan päässyt kun kuulema olen sellainen sählä. Treenaan vaan jos huvittaa Pian kanssa. Kyllä minä kaikkea kannan Pialle, mutta kun sitten pitää se dami tuoda niin sen kanssa on vain kiva juoksennella.

Nyt taas ne oli testannut amupumista. Rosa oli säikähtänyt niin, että se piti viedä autoon. Meidän äippä ei ollut moksiskaan. Milo taas oli muuten vaan kierroksilla kun sen piti liian pitkään (Pihkan  kun piti löytää kaikki 6 damia ja se vain hengaili) odottaa omaa vuoroa. Mutta meidän äippä löyti ne ihan heti ja toi vauhdilla Sarille, Rosan ja äipän omistajalle.

Sitten minäkin pääsin nyt viikonloppuna treeneihin. Ensin sain haistella tuota haulikkoa.
Sitten me Pian kanssa syötiin verilettuja, ja leikittiin pupudamilla. PUM! .. samalla Pia heitti pupudamia metrin eteen mun luota. Kävin sen heti hakemssa ja toin Pialle. Taas sain verilettua. Tää oli kuulema testi miten minä reagoin laukaukseen.

Sitten minut laitettiin "taippariotteeseen" se on sellainen kun hihna on ihan löysästi kaulassa. Jenni, joka oli meillä vieraana saaressa sitten vaakkui puun takaa ja taas PUM! ..siellä se tavallinen dami lensi kaaressa ja mätkähti maaha. Minä sain käskyn lähteä sitä noutamaan. Heti sen paikansin sitten laitoinkin kaiken lällällää...... Tämän treenin tarkoitus olikin selvittää ketänkö laukauksia ja kyllähän  minä niitä kestin. Sen jälkeen sitte pauke vasta alkoikin.

Ai niin! Meinasi tässä ampumisen lomassa unohtua, että me (minä, Rosa ja Milo) käytiin taas näyttelyssä tuossa lähellä Hyvinkäällä. Sillä olikin tuomari vaihtunutm joka ei tykännyt meistä ollenkaan. Saatiin vain jotkut H:t ja minä En ollu Huono. Kuvatkin on niin huonoja, että ei niitä taida viittiä tänne laittaa. Rosasta on paras kuva.

... laitan sittenkin nuo Milon ja minun kuvat.

.. ei muuta kuin mukavaa syksyä. Päivittelen taas mitä me tässä touhuillaan. Ainakin kuulema minut laitetaan teho treeneihin noutojen osalta. t. Hymmi

Kyllä meiltä vaaditaan. Treeniä, treeniä mitä tehdäänkään se on treeniä...
Lapissa sentään mentiin ja saatiin uusia kokemuksia, vaikka oltiin hihnassa. Nyt meidän pitää noutaa, palauttaa ja suuhun pitäisi ottaa kaiken maailman variksia, lokkeja, fasaaneja ja pupuja. Ei silti kyllä minä niitä perästä ajaisin.
Kiva on kantaa vaikka mitä ja juoksennella vaikka rocksi suussa..... Dami, dami ja dami. No se kanidami on ihan kiva ja kyllä minä sen käy hakemassa. 

Entäs joku haulikko. Minä en ole sitä vielä nähnyt enkä kuullut, mutta Rosa ja Milo on. Meidän äippä Iiris ei ollut moksiskaan pamauksesta eikä Milo. Rosa kertoi, että se oli hiukan pelottava ja nyt pitää sulatella asiaa. Luulen, että viikonloppuna saaressa kuulin sellaisen haulikon äänen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Ei muuta kuin energistä tulevaa viikkoa. Huomenna päästään kuulemma riekkumaan! t. Hymmi