Aaaaaa kesän lapsi mä oon, aaaaaaaaaaa villi luonteeni.....
Kyllä aika rientää. Meillä on ollut aika kiireinen kevät, mutta nyt kesä on tullut viimein.
Edellisissä kuvissa vielä oli lunta, mutta nyt kaikki vihertää ja kevään kukat puhjenneet kukkaan.

 Viineksi kerroin, että meidät on laitettu uudelleen tottelevaisuus kouluun. No siellähän me kuukauden verran käytiin joka maanantai. Se ei riittänyt! Sitten meidät oli ilmoitettu Rally-Tokoon? Kuulema parantaa meidän yhteistyötaitoja ja on meille pään vaivaa??? Nameja kyllä tulee, mutta koko ajan myös jotain käskyjä. Vasemmalle, oikealle, istu, maahan, stop, kierrä.... paljon on kyllä opittu noita ihmisten sanoja.

Me ollaan Milon kanssa tuossa Rallyssa meidän äipän Iiriksen kanssa. Rosa ei ole päässyt mukaan koska se jalka vaivaa edelleen. Onneksi se sai kuitenkin uintiluvan nyt kun on kesä.

Vielä tuohon Rallyyn.... meidän pitää olla kiinni jossain puussa kun meidän emännät/ohjaajat tutustuvat rataan ensin. Niin kovaa hommaa se on, että Milo ottaa unet aina ratojen vaihdon aikana.
Eilenkin se makasi selällään tassut kohti taivasta. 

Kun  nuo Rallyt ei riittänyt niin Pia oli vielä ilmoittanut meidät siihen lajiin tutustumiseen. Eli mitkä on noutajien perus juttuja. No niinhän me mentiin.....

Yksi sunnuntai me tutustuttiin riistaan. Vaikka meidän äippä Iiris näytti esimerkkiä niin meitä ei paljon nuo höyhenet ja karvat kiinnosta Milon kanssa. Rosa on ihan eri maata. Onkohan se edes sukua? No ihan Pian mieliksi sitä pupua hiukan kuonolla koskin.

Jokin variskin sinne oli laitettu niin minä kellahdin heti sen päälle ja ajattelin tappaa sen varmuuden vuoksi uudestaan. Siitäkös tuli huuto. Meistä olisi Milon kanssa ollut paljon kivempi vaan hegailla kun oli ihan uusi metsä.

Oli siellä muutamia yli-innokkaita ja mallikelpoisia, mutta me ei Milon kanssa ihan heti noutajiksi aleta.

Sitten päästiin Mejäilemään eli jäljestämään. Se on meidän  juttu. Nenällä on tosi kiva tehdä töitä. Meidän äippä (me ollaan tosi ylpeitä siitä) pääsi ensin ja vanhalle jäljelle ja se löysi peuran sorkan heti. Onhan se meidän äippä.

Milo lähti matkaan seuraavalle jäljelle ja meini ihan kuin äippä. Varmasti ja jälkeä seuraten. Kouluttajat sanoikin: Milo ja äippä on niin varmoja, että kokeisiin vaan. Pia meinaakin Milon ja äipän? ilmoittaa kesäkuussa jos Jämsän kokeisiin mahtuisi heinäkuulle. Niihin on tosi vaikea päästä.

No mites minä? Otin heti vainun jäljestä, myös ilmavainun, mikä on hyvä juttu, kuulemma.  Lähdettiin, mutta sitten mua rupesi pelottamaan, jos Pia ei tulekkaan mukaan. Mun kun olisi ihan yksin pitänyt mennä 6 m Pian edessä. Kyllä me se sorkka löydettiin vaan hitaasti.

Mä olen kuulema sellainen mamis ja liian laumautunut, että en uskalla irtaantua. Siitä kuulema alkaa tämän kesän koulu. Eli tehotreeniä yksin. Jotain Pia puhui parkkihallista, vieraasta metsästä jne.....

Tänään sitten lähdettiin ihan kahden tuohon lähimetsään. Siellä on tosi hyvää tuoretta ruohoa.

Pialla oli dami mukana, mutta mua kun ei se kiinnosta niin EI! Pia yritti hyvällä, nameilla ja murisemalla..... hui hai syönpä tätä ruohoa. Tuolla se turkoosi dami makaa maassa.....

Sitten mentiin hiekalle niin kyllä mä sen nyt kerran Pian mieliksi hain. Vaan tokkopa toisen kerran viitsin.....

Silloin kun on Pihka niin silloin on paljon mukavempaa kisata. Koska en anna Pian tehdä Pihkan kanssa treeneejä. Pihka kun on kuulemma niin edistynyt.......

Näissä mietteisä vaihtuu  kesäkuu. Mökkikausi on alkanut ja ensimmäinen kyy on mökin pihassa tapettu. Siksi me oltiin viime viikonloppu Pihkan kanssa kotona (mummo Tilli oli Rosan luona hoidossa). Siiri oli meitä hoitamassa. Pia ja JP kävivät laittamassa etikkaa tontin ympärille jos se pitäisi ne käärmeet pois. Minä en tiedä niistä mitään. Luulen jos sellaisen näkisin niin tekisin heti tuttavuutta sen kanssa. Meidän Tilli mummo osaa kuulemma kyyhaukun?????? Se on ilmoittanut sellaisen monta kertaa.

Huomenna päästää saareen ja vapaisiin vesiin uimaan...... Rosa ja äippä Iiris uivat Kinkamon järvessä. Kesäterveisin Hymmi.