.

.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tuli talvi tai sittenkin kevät eiku????

Tuli sellainen pikatalvi. Odotettiin ja odotettiin talvea ja lunta. Sitten se tuli ja kesti viikon. No ei se mitään talviharrastuksen kanssa mennään kunnes luonnon vedet aukeaa.
Meillä on vakiovuoro joka toinen ke Onnen Koirassa, Hyvinkäällä. Meidän mummo Tilli ja Milo (Milo kun vasta kerää rohketutta hypätä altaaseen. Osaa se kyllä uida) heillä on ihan oma vuoro sitten erikseen.

Nyt pääsemme jälleen kaikkien juoksujen ja muiden murheiden jälkeen normaali rytmiin. Kyllä me polskittiinkin.

Tässä meidän veli Milo. Milolta jouduttiin poistamaan kynsi (irtosi ennen joulua) ja siksi senkin liikkumiset oli hieman rajoitettua.

Milo on saanut osana ruokaa rakaa lihaa (mekin ollaan syöty poroa ja karitsaa) ja nyt se ei ole enää mikään hontelo jäbä. Edellisessä viestissä mainitsinkin Herra numero 47...

Vuosi sitten meistä lähti valokuvat Thaimaaseen Saaran (Lainio) Pihka siskon kasvattajan mukana. Meistä piirrettiin sellaiset hiilityöt. Vasta nyt Pia sai aikaiseksi ne kehystää ja tässä me ollaan tai siis minä ja Milo. Rosasta ja äippä Iiriksestä  on omat kuvat. Laitan kuitenkin meidän Tilli mummosta 1 v kuvan. Ollaanko yhtään samaa näköä?

Eli ylhäältä alas päin: Minä (Hymmi), Milo ja mummo Tilli. Tässä myös tuorekuva meidän siskosta Mangosta.
Mango on ihan meidän äippä Iiriksen näköinen tai Rosan näköinen?? sukua ollaan kuitenkin eli kaikkien meidän näköinen.

Kirjoitelen jälleen kun on uutisia, toivotaan, että hyviä sellaisia. t. Hymmi



 

torstai 18. tammikuuta 2018

Energistä alkavaa vuotta 2018!


Vuosi on vaihtunut ja me ei tiedetty raketeista mitään kun oltiin mökillä

Rosa kertoi, että heidän kotona oli ollut sellainen paukutus ja räiseke, että viimeinen Uusi-Vuosi kotona.

Nyt ollaan jälleen aloitettu uimakausi, mutta minä en ole vielä päässyt mukaan kun tuli ne jouksut. Ensi viikolla aloitellaan. Milolle ja mummolle Pia varaa ihan oman ajan kun Milolle pitää olla se uittaja. Toisille tuo uiminen on vaikeeta, mutta ei meille.

Minä järjestinkin yllätyksen loppuvuoteen. Aloitin sopivasti juoksut niin, että meidän olisi Pian kanssa pitänyt matkustaa joulupäivän ensin Jämsään ja siitä sitten Tapaninpäivänä Seinäjoelle "prinssin" luo.

Ha haa..... ylläri pylläri saankin olla vielä "vänrikki nappula" seuraavaan juoksuun saakka.

Joitain näyttelyitä tuo Pia on suunitellut ja niihin Milokin nyt lähtee mukaan.

Herra numero 47. Milo oli käynyt vaassa ja se oli näyttänyt 47 kg. Milo on nyt saanut kivasti massaa eikä ole enää mikään rimpula.

Muutenkin on edessä jännittäviä aikoja, mutta kerron sitten kun on uutisten aika. Eli pidän teidät jännityksessä.
T. Hymmi