Se on kuulkaa syksy...
Alkaa joulukiireet. Tässä olen Pian kanssa valkannut valokuvia kalenteri 2020 ja myös jouluna ilmestyvään kirjaani.

Kyllä tässä ollaan myös hommia tehty. Päivä päivältä kun tuo naapero kasvaa niin se vie minulta energiaa. On siinä se hyvä puoli, että saan ruokaa 3 x päivässä Unnan mukaan. Ilta-ateria onkin oikein lihaisa. Olen vielä tuon pentuhässäkän jälkeen kuin nälkiintynyt kulkukoira.

Pennut on maailmalla ja kivasti saan kuulumisia myös heidän uusista kodeistaan. Plättäkin on kuulema oikein riiviö ja pompottaja. Veli Novakin saan niiden porukoihin vipinää. Unnalla onneksi on tuo mummo, isomummo ja tädit mitä kiusata niin saan hetken aina levähtää.
Laitanta tänne alle muutamat kuvat:

 Ylimmäisessä kuvassa Unna pääsi Kivakoiraan pentutreffeille.
Seuraavassa on veli Nova, joka asuu tuolla Parikkalan/Simpeleen suunnalla.
Sitten onki Unna mummo Iiriksen ja isomummo Tillin kanssa. ja tuossa alimmaisessa riekutaan mummojen kanssa.

Hienoa on myös kuunella, että pennut on perineet saman tavan kuin minä, Rosa jne... aikoinaan.
Vesikupissa on kiva käydä uimassa. Tuossa ylhäällä Plättä on varmaan saanut niskatukkahoitoa em. asiasta??

 Ollaan me syksyn aikana ehditty käymään myös metsässä joku varis mukana. Se kammotus ei voi vähempää kiinnostaa, paitsi Pihkaa joka nyt varmaan mustasuuksissa tekee mitä vain Pia haluaa?

 Vili velikin oli päässyt Katja mummon luo hoitoon ja mummo oli kehunut Viliä oikein viehättäväksi pieneksi pojaksi.

Sunnuntaina meillä on tapaaminen Kivakoirassa ja yritetään saada perhe potretti siltä osin kuin porukkaa paikalla. Nyt ihanaa iltaa kaikille, kirjoittelen taas kun on uutisia. t. Hymmi
Ai niin Novasta ja Unnasta tuli jo DNA-tuloksen ja silmät terveet, mutta ollaan Iktyoosi kantajia, mutta se ei Piaa yllättänyt. Eli kaikki siis hyvin.